Ensikosketuksen Instaan sain vuoden 2016 syksyllä käydessäni Insta Advancessa (silloisessa Insta DefSecissä) esittäytymässä – tai rehellisesti sanottuna hakemassa työpaikkaa, jota ei edes ollut olemassa. Tapaaminen oli ilmapiiriltään välitön ja kannustava – ja muutamaa kuukautta myöhemmin aloitin unelmaduunissani eli tutkijana Installa.
Työni on Instan näkökulmasta varmaankin aika itsenäistä puurtamista, eikä minua juuri näy toimistolla. Siitä huolimatta tunnen itseni instalaiseksi ja aina Sarankulmassa käydessäni erittäin tervetulleeksi. Toimistolla käydessäni tehtäväni on ollut lähinnä tuottaa ideoita ja toisaalta sparrailla muiden ideoita. Kumpaankin Instan työporukka on tarjonnut inspiroivan maaperän: on ollut mukavat pyöritellä erilaisia ideoita, kun ideointiin osallistuu osaamiseltaan monipuolinen ja melkeinpä poikkitieteellinen edustus.
Vaikka en ole juurikaan kosketuksissa toimiston päivittäisten arkirutiinien kanssa, en ole voinut välttyä aistimasta Instan voimakasta perheyrityksen kulttuuria. Kanssakäyminen muiden instalaisten kanssa on aina ollut mutkatonta ja helppoa – täysin riippumatta heidän asemastaan. Vuorovaikutusta voisi kenties luonnehtia jopa arkipäiväiseksi ja välittömäksi: tapahtuipa se sitten neuvotteluhuoneessa, Sarankulman ruokalassa tai golf-kentällä.
Pehmeitä kohtaamisia ja kovan tason osaamista
Hyppääminen lähes suoraan Puolustusvoimista Instaan oli monella tapaa positiivinen kokemus. Erityisesti mieleeni jäi ensimmäinen kehityskeskusteluni Instassa. Puolustusvoimissa kehityskeskustelu muistuttaa pahimmillaan tiukkaa palkkaneuvottelua, koska huomattava osa palkasta muodostuu kehityskeskustelussa määritettävästä henkilökohtaisesta suoriutumisesta. Siksi olikin kohtalaisen hämmentävää, kun Instan kehityskeskustelun pääsisältönä vaikutti olevan selvittää, oliko minulla kaikki tarvittavat apuvälineet ja resurssit työni tekemiseksi ja oliko jotain, mitä Insta voisi tehdä hyväkseni. Minun lähtökohdistani tämä oli siis miellyttävällä tavalla erityinen kokemus.
Tutkin työssäni hävittäjälentäjien ja hävittäjälentäjistä muodostuvien tiimien suorituskykyä ilmataistelussa osana hävittäjätoiminnan kokonaissuorituskykyä. Työssäni olen kehittänyt menetelmiä sotavarusteiden, hävittäjien käyttöperiaatteiden – tuttavallisemmin taktiikoiden – ja henkilöstön hyvyyden mittaamiseksi ja vertaamiseksi. Installa tekemäni työn lisäksi ohjaan Ilmavoimia hyödyttäviä pro gradu- ja lisensiaattitöitä, sekä väitöskirjoja Maanpuolustuskorkeakoululla. Kirjoitan tutkimusten pohjalta myös akateemisia artikkeleita kansainvälisiin julkaisuihin.
Itsenäistä työtä osana merkityksellistä kokonaisuutta
Teen työtäni hyvin itsenäisesti, sillä työni sisältöön vaikuttaa vahvasti syvällinen yhteistyö strategisen kumppanimme Puolustusvoimien kanssa. Tutkijana saan tehdä työtä täysin poikkeuksellisten ilmapuolustukseen liittyvien ongelmien parissa ja voisin kuvitella monen tutkijan olevan tehtäväkentästäni kateellinen. Ainakin olen työstäni aidosti ylpeä ja koen työni erittäin merkitykselliseksi. Uskon työlläni olevan aitoa vaikutusta Suomen puolustuskyvylle ja erityisesti Ilmavoimien suorituskyvylle. Vaikka työni on varsin vaativaa, on se silti – tai ehkä juuri siksi – mielenkiintoista ja palkitsevaa. Samoista syistä periytyvät työn ainoat haittapuolet: vaikka suurimmaksi osaksi työt on jätettävä fyysisesti työpisteelle, päivän päätteeksi kesken jääneet ajatukset seuraavat monesti vapaa-ajalle.
Huomattavan itsenäisen työn paras puoli on se, että saan pääsääntöisesti valita, teenkö töitä toimistoaikana tai vaikkapa keskellä yötä. Lisäksi koska saan suunnitella lomat ja vapaapäivät hyvin itsenäisesti, on työn ja vapaa-ajan yhdistäminen harrastuksiin ja perhe-elämään ollut hyvin mutkatonta ja joustavaa. Vuosi sitten pyysin mahdollisuutta tehdä nelipäiväistä viikkoa. Ajatuksenani oli toisaalta varmistaa jaksamiseni mahdollisimman pitkään ja harrastaa itselleni tärkeää liikuntaa ja ehkä tehdä sivutoimena jotain luovaa. Sekä sivutoimeeni, että lyhennettyyn työaikaan suhtauduttiin Instassa hyvin myönteisesti. Uskon jaksavani pitkään, golf-harrastukseni voi hyvin ja olen saanut tehtyä myös jotain luovaa.
Kuvat: Ari Manninen (res.) /Ilmavoimat/LAPLSTO
Heikki Mansikka
Chief Air Combat Scientist
