Työn joustavuus mahdollistaa pääsarjatason urheilemisen

Lukion jälkeen minulle oli selvää, että haluan insinöörihommiin, koska matikka ja fysiikka olivat vahvuuksiani ja tekniikka kiinnosti. Tulin Tampereelle vuonna 2006 lukemaan automaatiotekniikkaa, jossa yhdistyi sähkö ja tietokonetekniikka, ja se kuulosti trendikkäältä tulevaisuuden alalta. En ole valintaani katunut.

Opiskeluaikana olin kesät Rautaruukin terästehtaalla Raahessa, erilaisissa tehtävissä opintojen edetessä. Minusta alkoi kuitenkin tuntumaan, että jotain suunnitteluhommaa olisi kiva tehdä ja ottaa automaatiojärjestelmiä haltuun. Siltä pohjalta lähdinkin työnmetsästykseen.

Olin diplomityöpaikkaa etsiessäni jättänyt hakemuksen Installe, jossa juuri silloin ei hommia ollut. Ilmeisesti hakemus jäi kuitenkin talteen, koska minuun oltiin yhteydessä diplomityön teon aikana ja sovimme, että palaamme kesällä asiaan, kun minulla on paperit kourassa. Uusi puhelu tuli ja tuntui, että haluan Tampereelle takaisin. Kiinnostuin isolta vaikuttavasta tamperelaisesta automaatiotalosta, joka mainosti olevansa johtava automaatiojärjestelmien toimittaja.

Työpaikka tukee urakehitystä

Aluksi tein muutaman vuoden automaatiojärjestelmien ohjelmointia ja logiikkaohjelmointia vesipuolen järjestelmiin, puhdasvesikaukovalvontaan ja jäteveden putsareihin. Sitten alkoi houkuttaa ottaa isompia askeleita ja enemmän vastuuta ja pyysin päästä projektipäällikkökoulutuksiin. Nehän järjestyivät, eli firma on ollut hienosti tukemassa urapolulla eteenpäin.

Projektinjohtamisessa minua kiinnosti kokonaisuuksien hallinta ja se, että pääsee olemaan enemmän jutuissa asiakkaan kanssa, lisäksi vastuunottaminen ja se, että ohjat ovat vähän enemmän omissa käsissä. En sinänsä myönnä olevani mikään uralinko, mutta haluan mennä jatkuvasti eteenpäin. Installahan kehittymiseen on viimeisen päälle hyvät puitteet, sillä täältä löytyy mahdollisuuksia asiantuntija- tai päällikköpolulla.

Kun olin käynyt koulutuksen, sain ensin pienempiä projekteja, joiden kanssa katsottiin, miten menee ja pikkuhiljaa sopivassa määrin sain enemmän vastuuta. Pääsin harjoittelemaan vaiheittain, eikä minua heti lykätty liian suuriin saappaisiin.

Alkuun tein paljon myös suunnittelua ja ohjelmointia projekteihin niiden johtamisen ohessa. Kun se jossain kohtaa muuttui mahdottomaksi, keskityin vain vetämään useampia projekteja rinnakkain. Samalla on tullut myös esimiesvastuuta elintarvikeyksikön Tampereen porukassa. On palkitsevaa, jos onnistun vaikuttamaan jonkun ihmisen työviihtyvyyteen ja hienoa nähdä, miten porukka kehittyy, varsinkin uudet, jotka tulevat taloon.

Teemme työtä aika lailla projektitalona ja saatamme tehdä ihan eri juttuja, vaikka istumme vierekkäin pulpeteilla. Sanoisin, että tiimihengen sijaan henkeä löytyy laajemmissa ympyröissä, olemme enemmän yhtä isoa osastoa: vaikka olemme eri yksiköissä, autamme kaveria. Vaikka toiset tekevät vesihuoltoa, toiset teatteria, toiset energialaitoksia, toiset elintarvikelaitoksia, silti ollaan kuitenkin mielestäni hyvinkin samaa porukkaa.

Kokonaisvaltaista asiakkuudenhallintaa ja yksikön kehittämistä

Projektipäällikön työ on pitkälti lisätiedon hankkimista ja määrittelyiden tekemistä. Varsinkin projektin alkuvaiheessa pitää saada tekijät samalle kartalle asiakkaan ongelmien kanssa. Projektin edetessä aikataulua seurataan ja jos näyttää, ettei siinä pysytä, neuvotellaan asiakkaan kanssa tai toisaalta tarkastellaan omia resursseja. Päiväni ja viikkoni menevät pääosin palavereissa istuessa asiakkaitten ja projektitiimien kanssa, aikataulua seuratessa ja muistioita tehdessä. Viimeinen vuosi on tietysti mennyt täysin luurit korvassa, aiemmin oli jonkun verran asiakkailla käyntiä ihan paikan päällä.

Projektin käyttöönotto on aina jännä ja hektinen vaihe, kun suunnitelmamme laitetaan toteen, järjestelmä viedään asiakkaalle ja sillä aletaan tekemään tuotetta tai toimintaa. Lopuksi on aina projektin päättäminen, risujen ja ruusujen läpikäynnit ja jälkihoito, sillä monesti asiakas haluaakin jotain kehitystyötä vielä lisäksi. Projektit ovat aina jollain tavalla eri vaiheissa ja niiden koko vaihtelee, mutta joskus saattaa olla monessa projektissa käyttöönotto päällä yhtä aikaa. Työn määrä ja intensiteetti vaihtelee siis aaltoillen.

Nautin työssäni eniten ongelmien ratkaisuista ja projektien valmiiksi saattamisesta. Se motivoi, kun näkee, miten taas saatiin haastava prosessi automatisoitua, hieno järjestelmä toimitettua ja kun asiakas on tyytyväinen toimintaamme ja työn jälkeen. Minulle on myös iso juttu, että meillä on organisaatio koko ajan kasvanut ja toiminta laajentunut. Minua kiehtoo, miten se tuo mukanaan mielekästä organisaation ja toiminnan kehittämistä. Olemme yhdessä esimieheni kanssa yrittäneet jalostaa ja viedä eteenpäin elintarvikeyksikön asioita, projektinhallintaamme ja erityisesti omaa henkilöstöosaamisen kehittämistä.

Työn joustavuus mahdollistaa pääsarjatason urheilemisen

Instassa on etenkin hienoa se, että tämä on perheyhtiö ja omistajat ovat mukana päivittäisessä toiminnassa. Firmaa on johdettu oikeaan suuntaan ja tehty oikeita linjauksia. On tärkeää, että voin olla ylpeä paikasta, jossa työskentelen: Instan arvojen takana on helppo seistä itsekin.

Harrastuksille on myös tullut selkeää tukea. Pari ensimmäistä Insta-vuottani pelasin pesäpalloa pääsarjatasolla mutta silloin kun alkoi tehdä mieli satsata uraan, jätin pesäpallon pois. Sitten treenasin työporukassa triathlonia ja kestävyyslajeja kolme−neljä vuotta. Kun Tampere nousi Superpesikseen, tuli mahdollisuus lähteä pesäpallohommiin takaisin ja olen toista vuotta siinä mukana. Hyvinhän tuo on onnistunut työn ohessa, vaikka treenejä on joka päivä ja viikonloppuna useammat, ja kesä on hyvinkin hektinen, kun pelejä on suunnilleen joka toinen tai joka kolmas päivä.

Kun itsekin on joustanut monessa kohtaa niin firmakin joustaa: pelipäivät olen saanut vapaaksi, ja joustavat työajat ovat mahdollistaneet aamutreenaamisenkin. Paljon on kiinni siitä, miten itse organisoi oman kalenterinsa. On ollut myös kiva nähdä firman johtoa ja omistajia pesäpallokentän laidalla, eli talosta löytyy urheiluihmisiä kovastikin.

Tulevaisuuden suhteen minulla ei ole selkeitä päämääriä. Haluan mennä tässä tehtävässä eteenpäin ja osallistua elintarvikeyksikön toiminnan kehittämiseen. Tämän porukan eteenpäin vieminen on tällä hetkellä tavoite ja mikä motivoi.