Tietojärjestelmien keskinäinen yhteensopivuus kansainvälisissä operaatioissa on ollut jo vuosia keskeinen tavoite ja kehittämiskohde. Vastaavasti kansainvälinen yhteensopivuus korostuu jatkossa myös kotimaassa pidettävien yhteistyöharjoitusten näkökulmasta. Hankinnan kannalta kotimainen teollisuus on hyvä saada mukaan riittävän varhaisessa vaiheessa, jolloin kansainvälinen yhteensopivuus ja siihen liittyvä osaaminen ehtii syntyä aktiivisen kehittämisen aikana.
Tavoitteena yhteensopivat järjestelmät
Termistä ”kansainvälinen yhteensopivuus” tulee usein ensimmäisenä mieleen kansainväliset sotilas- ja NATO-standardit, joita noudattamalla järjestelmät pystyvät välittämään toisilleen dataa ja tulkitsemaan sitä. Puhuttaessa yhteensopivuudesta tarkoitetaan yleensä yhteentoimivuutta (engl. interoperability). IEEE määrittelee yhteentoimivuuden järjestelmän kyvykkyydeksi toimia toisten järjestelmien kanssa ilman merkittäviä loppukäyttäjän toimenpiteitä. Yhteentoimivuuden mahdollistaa standardinmukaiset toteutukset. NATO:n näkökulmasta yhteentoimivuus tarkoittaa monikansallisten joukkojen kykyä toimia yhdessä. Tämä muodostaa perustan kaikille NATO-operaatioille.
Nykyisin kansainvälinen yhteensopivuus perustuu aina tietojärjestelmien jollain mekanismilla vaihtamaan tietoon. Järjestelmien välillä voi olla esimerkiksi sanomapohjainen tiedonsiirtokanava tai jaettu tietokantayhteys. Tyypillisesti eri kansalliset järjestelmät ovat samassa IP-verkossa ja keskustelevat toistensa kanssa NATO-standardien mukaisten sanomien avulla. Esimerkki tästä on Link 16 -järjestelmä ja sen IP-pohjainen JREAP-C-protokolla.
Yhteensopivuuden saavuttamisen kannalta tehokkainta olisi rakentaa johtamisjärjestelmät alusta alkaen yhteisen alustan ja rajapintojen päälle. Tässä yhteydessä alusta tarkoittaa kokonaisuutta, joka koostuu kehitysympäristöstä, ajoalustasta, ohjelmistoalustasta ja mahdollisimman suuresta joukosta yhteisiä palveluita. Mikäli lisäksi prosessit ja tietomallit olisivat samat, myös semanttinen ymmärrys olisi yhteinen eri toimijoiden kesken. Toki tässä asiassa on paljon muita ratkaistavia haasteita – eikä yhteinen johtamisjärjestelmäalusta ole myöskään kansainvälisessä mittapuussa tällä hetkellä realistinen tavoite.
Yhteensopivuuden huomiointi järjestelmän koko elinkaaren ajan
Yhteensopivuuden vaatimuksiin pureudutaan jo järjestelmien hankintavaiheessa. Karkeasti hankinnat voidaan jakaa johtamisjärjestelmien näkökulmasta kahteen tapaukseen:
Kehitetään kotimainen johtamisjärjestelmä, joka sovitetaan kansainvälisesti yhteensopivaksi.
Hankitaan ulkomailta vaikuttamisjärjestelmä (asejärjestelmä), joka integroidaan osaksi kotimaista johtamisjärjestelmää.
Järjestelmähankinnoissa yhteensopivuuteen liittyviä asioita hallitaan erilaisten sopimusten ja yhteistyömallien kautta. Keskeisin asia järjestelmähankinnassa on varmistaa riittävän ja oikean tiedon saaminen järjestelmäintegraattorille integroitavan järjestelmän toimittajalta. Technical Assistance Agreement -sopimusmallia on tyypillisesti käytetty kaikkien hankintaan osallistuvien tahojen kesken määrittelemään yhteistoiminnan ja keskinäisen informaation jakamisen sisällön ja aikataulun vastuut. Kotimaisen teollisuuden rooli onkin usein toimia tulkkina järjestelmätoimittajan ja hankinnan vaatimusten välillä.
Toinen keskeinen asia on saada kotimaiselle järjestelmäintegraattorille käyttöön tarvittavat standardit ja spesifikaatiot mahdollisimman varhain hankinnan käynnistysvaiheessa. Näillä varmistetaan perusta järjestelmien keskinäiselle yhteensopivuudelle.
Kolmas tärkeä asia on järjestelmän testaaminen todellisia rajapintoja vasten mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin saadaan varmuus todellisesta yhteistoiminnan kyvykkyydestä kehittämisen aikana ja mahdollisiin ongelmakohtiin voidaan reagoida riittävän varhain aktiivisen rakentamisvaiheen aikana.
Yhteensopivuuden varmistaminen täytyy huomioida koko järjestelmän elinkaaren ajan – myös ylläpitovaiheessa aktiivisen kehittämisen jälkeen. Tyypillisesti ylläpitovaiheessa johtamisjärjestelmien osalta tehdään pienimuotoista kehittävää ylläpitoa, jolloin järjestelmään kuuluvien osajärjestelmien toiminnallisuudet ja rajapinnat saattavat muuttua.
Varsinkin järjestelmäintegraattorin työssä korostuvat useista osajärjestelmistä muodostuvan kokonaisjärjestelmän (System of Systems) hallinta sekä toimialaosaaminen ja -kokemus. Hankinnoissa tulisikin varmistaa, että aktiivisen järjestelmän kehitystyön aikana kotimaiselle teollisuudelle syntyy kokonaisjärjestelmästä tulevien vuosien ylläpidon näkökulmasta riittävä toiminnallinen ja tekninen osaaminen.
Karri-Tuomas Sallin alkuperäinen artikkeli julkaistu kokonaisuudessaan Viestimies-lehden numerossa 3/2016.
