Luovan työn perässä ohjelmistoalalle

Juniorikoodarista arkkitehdiksi

Uraani on mahtunut useampia yrityksiä start-upeista aina isoihin kansainvälisiin yrityksiin ja kaikkea siltä väliltä. Ensimmäisen kahdeksan vuotta keskityin ohjelmistokehitykseen. Koin itseni koulussa luovaksi ihmiseksi, joka ei osaa laulaa, näytellä tai piirtää, mutta kirjoittamisessa olin ihan hyvä, niinpä softapuoli tuntui järkevältä tavalta tuoda luovuutta esiin. Koodaaminen ei ole ollut minulle kuitenkaan se juttu; jotta voi toimia arkkitehtina ja käyttää luovuutta pitää ensin osata ohjelmoida – pitää ymmärtää mistä työssä on kyse ja miten se tehdään, jotta voisi kertoa muille mitä ollaan tekemässä. Aloitin siis juniorikoodarista ja etenin siitä osaamisen kehittyessä.

Silloin aikoinaan speksi saattoi pahimmillaan tulla post-it lapuilla. Useimmat projektit ajautuivat vaikeuksiin, koska ei kunnolla ymmärretty mitä oikeasti ollaan tekemässä. Aloin ajattelemaan, että jos kukaan muu ei tee speksausta kunnolla, niin teen sen itse. Aloin selvittää mm. sitä, mistä hankkeessa oikeastaan oli kyse, mitä vaatimuksia ja rajapintoja siihen liittyi, pyrin ymmärtämään käyttäjien ja osakkaiden tarpeita, tunnistamaan riskejä, millaista informaatiota järjestelmässä pitäisi käsitellä sekä yleisesti ottaen millainen kokonaisratkaisu olisi se, mitä asiakas pohjimmiltaan tarvitsee. Sitä myötä minusta lopulta tuli se henkilö, jota pyydettiin ensimmäisenä juttelemaan asiakkaan kanssa. Samalla tavoin ajauduin Scrumin ja Kanbanin pariin, sillä projektin onnistumiseen tarvitaan hyvien speksien lisäksi myös toimiva prosessi – ja toki vähän muutakin.

Ylpeästi generalisti

Insta Digitalilla, silloisella Intopalolla, aloitin syksyllä 2019. Olen suorittanut ylempää korkeakoulututkintoa ja Intopaloon tutustuin TAMK:ssa heidän vetämällään Secure Development Lifecycle eli SDL-kurssilla. Tietoturva-asiat ovat olleet urallani eräänlainen punainen lanka, josta olen määrittely- ja kehitystöissäni yrittänyt saada otetta miettiessäni miten kehittämiäni järjestelmiä vastaan voisi hyökätä, jotta niitä voisi vastaavasti suojata. Intopalon myötä ajatus lopulta kristallisoitui ja kun Intopalolla tuntui olevan aika paljon alaan liittyviä projekteja, päätin hakea taloon avoimella hakemuksella; perustelin hyvin, miksi minut kannattaisi palkata ja pääsin sisään.

Näen itseni generalistina; osaamiseni on laaja-alaista, mutta toisaalta se ei aina ole niin syvällistä kuin tiettyyn osaamisalueeseen erikoistuneilla. Liityin Intopaloon erikoistuakseni tietoturvahankkeisiin, mutta generalistina minut on ollut helppo kiinnittää hyvinkin erilaisiin hankkeisiin aina tarpeen mukaan. Niinpä Installa on tullut toimittua monipuolisissa projekteissa ja rooleissa ohjelmistoarkkitehdista tietoturvakonsultointiin sekä kehitystiimin vetämisestä kokonaisarkkitehtuurityöhön. Kun on 20 vuotta tehnyt vähän kaikkea, on uuteen projektiin hyppääminen nopeaa. Kaikkea voi oppia ja opettaakin, jos ei muuten, niin pysymällä edes askeleen pari edellä muita.

Kehittämistä ja kehittymistä oman sykkeen tahdilla

Ohjelmistoalalla tahti voi välillä olla kuitenkin liiankin kova. Aikaisemmissa organisaatioissa yritin puhua vähän sen puolesta, että älkää ajako itseänne loppuun ja pitäkää itsestänne huolta. Se tuli opittua monen muun IT-alan ihmisen lailla kantapään kautta kahden burnoutin myötä. Installa on hyvin pystynyt säätelemään omaa työtahtia. IT-alalla sillä ei pitäisi olla väliä missä ja milloin työ tehdään, kunhan se tehdään sovitulla tavalla sovittuun aikaan mennessä. Mieli pitää luovassa työssä olla oikeassa asennossa, jotta työt edistyvät hyvällä sykkeellä. Niinpä jos aamut tuntuvat raskailta, työtä on voinut tehdä välillä ilta- ja yöaikaankin ja aamulla nukkua pidempään, jos kokouksia tai muitakaan sovittuja velvoitteita ei ole: nyrkkisääntönä on, että näissä voi oman hyvinvointinsa nimissä joustaa, kunhan se ei haittaa muiden työn tekemistä.

Kun työtä saa tehdä oman tahdin mukaan, niin ei tule niin stressattuakaan. Siinä auttaa myös, että vapaa-ajalle jää nyt myös aikaa. Koira vie päivittäin lenkille, mutta aikaa jää myös puuhasteluille kuten lukemiselle ja pienille kotiprojekteille, mutta toki myös tietokonepeleihin, joita on tullut pelattua lapsesta asti. Tämän kesän projektina on opetella ilmakuvausta dronella, mikä tarjoaa hyvän tekosyyn lähteä kansallispuistoihin ja muihin mielenkiintoisiin paikkoihin.

Insta Digital on muutenkin erilainen kuin organisaatiot, joissa olen aiemmin ollut. Jokainen kantaa vastuuta omista ja yhteisestä tekemisestä, kun esimiehiä ei ole. Digitalilla pääsee tekemään paljon ja kasvamaan aidosti omaan mittaansa. Ei voi vain passiivisena odottaa, että joku kertoo, mitä pitäisi tehdä. Kun on omaa aktiivisuutta, niin kehittämiseen ja kehittymiseen löytyy tavanomaista paremmat mahdollisuudet.