Open search

    Jutulla johtajuudesta – haluatko kuulla tarinan?

    Tässä blogitekstissä strategisten muutosohjelmien johtajamme Tania Jarrett kertoo, kuinka hyödynsimme sisäistä podcastia lanseeraamaan pehmeästi johtamisen teemat, joihin olemme päättäneet keskittyä saavuttaaksemme strategiset liiketoimintatavoitteemme.

    This blog post is also available in English.

    Tällä kertaa erilainen blogikirjoitus, koska halusin jakaa tarinan muutosmatkasta tai kenties muutosjaloittelusta. Joskus nämä matkat ovat pitkiä, joskus lyhyitä, ja toisinaan ne ovat varsin kevyitä eivätkä rasittavia. Tämä matka oli kevyt, koska kannatan kitkan vähentämistä! Varsinkin silloin, kun omaksutaan jotain uutta tai jollain tapaa erilaista kuin ennen.

    Olemme viime kuukausina kehittäneet tavoitteellisesti tapaa, jolla haluamme johtavissa tehtävissä olevien johtavan Instassa: johtavan tiimejä ja itseämme tavoilla, jotka määrätietoisesti tukevat strategisten tavoitteidemme saavuttamista. Instassa me kaikki johdamme, sillä me ohjaamme omia tekojamme ja olemme vastuussa siitä, kuinka onnistuneesti teemme yhteistyötä toinen toistemme kanssa, kuinka hyvin rakennamme yhteistä tulevaisuutta toistemme ideoiden päälle.

    Tiedämme varmaan aivan kaikki jo, että kulttuurin ja toimintatapojen kehittäminen vaatii aikaa, jotta uudet käytännöt juurtuvat ja niistä tulee uusi luonnollinen tapa toimia ja olla. Nämä juuret eivät kasva ja aloita kasvin ravitsemista, ellei meillä kaikilla ole aktiivista lähestymistapaa. Meidän tulee ottaa aikaa sen pohtimiseen, mitä olemme oppineet ja kuulleet ja varata itsellemme aikaa myös keskusteluun toistemme kanssa – silloin voimme sopia yhteisestä tilanne- ja tarvekohtaisesta kehyksestä.

    No, mitä sitten olemme tehneet? Käytimme joitain hyvin tyypillisiä keinoja ottaa käyttöön uusia lähestymistapoja; järjestimme esimerkiksi lyhyitä työpajoja eri johto- ja ohjausryhmien kanssa. Mutta kuten sanottu, siinä ei ole mitään uutta, emmekä vielä näe, auttoiko se lehtiä kasvamaan tai puuta kantamaan hedelmää… Se on hieman pelottavakin ajatus, mutta jos hedelmää ei synny, se vain kertoo meille, että meidän on tehtävä jotain toisin jatkossa!

    Tässä kirjoituksessa halusin erityisesti jakaa tavan, jolla lanseerasimme valitut johtajuuden teemat pehmeästi koko organisaatiolle. Tässäkään ei välttämättä ole "mitään uutta", mutta ehkä vähintään kiva tarina siitä kuinka väripaletin värejä voisi käyttää laveammin. Kaikki näyttävät luovan podcasteja ulkomaailmalle, mutta me päätimme, että podcastien luominen sisäiseen käyttöön voisi olla yksinkertainen ja tehokas tapa jakaa ajatuksiamme uusista johtajuuden linjoistamme ja linjauksistamme.

    Tarinoita johtajuudesta

    Se taisi olla alkukesää 2021, kun minä ja Raisa Aromaa viestinnästämme keskustelimme kuinka viedä kirjallinen materiaali intranetsivuillemme. Aloimme leikkiä ajatuksella tehdä jonkinlaisia videoita tai äänitteitä valituista johtamisteemoista. Saattoi olla, että olimme juuri puhuneet Johdon datanyrkki -podcastista, jota datalla johtamisen konsulttitiimimme oli tehnyt. Idean heräämisen jälkeen keksimme nopeasti yksinkertaisen kehyksen sille, mitä halusimme saavuttaa.

    Tavoitteenamme oli purkittaa autenttisia ja rentoja keskusteluja, joissa johtajamme eri puolilta koko organisaatiota kertoisivat omin sanoin ajatuksiaan valituista johtamisteemoista. Halusimme kuulla heidän omia näkemyksiään sen sijaan, että olisimme käsikirjoittaneet puheenvuoroja. Itse pidän tärkeänä, että yksilöt ovat pohtineet omat ohjaavat periaatteensa, vaikka niillä olisikin yhteinen selkäranka. Muuten on erittäin vaikeaa johtaa, jopa omaa toimintaansa.

    Ensimmäinen ajatukseni oli, että podcastvieraiden olisi luonnollisesti täytynyt tutustua uusiin teemoihin. Tietenkin! Tämä rajaus yksinkertaisesti kavensi kohderyhmän pääosin ohjausryhmistä aiempiin työpajoihin osallistuneisiin ja lisäksi muutamaan muuhun, joiden kanssa olin keskustellut johtajuudesta yleisesti.

    Joidenkin mielestä tämä saattaa olla outoa, mutten tarkoituksella halunnut, että moni johtoryhmän jäsenistä osallistuisi, joten heitä on vain yksi. Tällä päätöksellä halusimme varmistaa, että saamme laajemman ja monipuolisemman äänen kuuluviin koko organisaatiossa – monimuotoisuutta ja osallisuutta! Arvelimme, että tämä lähestymistapa saattaisi myös saada ihmiset kuuntelemaan podcasteja, koska osallistujat ovat lähempänä heidän työskentelyalueitaan.

    Otin yhteyttä jokaiseen mahdolliseen osallistujaan, tai no, ”mukamas-vapaaehtoiseen”... Järjestimme muutaman briiffauspuhelun, joissa kävimme yhdessä läpi yksinkertaisen konseptimme luodaksemme yhteisen käsityksen nauhoitusten tarkoituksesta ja siitä, mitä meiltä odotetaan. Raisa oli tehnyt konseptin kuvauksen ja tekniset vinkit nauhoituksiin, ja minä olin miettinyt esitettävät kysymykset ja jaoimme nämä osallistujille. Kuten sanottu, emme halunneet käsikirjoittaa liikaa, joten ainoa todellinen käsikirjoitus, joka oli olemassa, olivat teemakuvaukset ja kysymykset, jotka olivat nousseet mieleemme.

    tania_podcast_sitaatti1000x650px

    Ja sitten purkittamaan!

    Kesti jonkin aikaa päästä varsinaisiin nauhoituksiin, koska työpöydälle tuli "muita kiireellisiä projekteja" ja tutkimme editointitekniikoita ja työkaluja. Kukaan meistä ei ollut tehnyt mitään tällaista aiemmin.

    Juuri ennen nauhoituksia jaoimme jälleen lyhyemmän ja yksilöllisen hahmotelman ja kysymykset, ja osallistujat saivat valita, halusivatko he sisällyttää muita kysymyksiä tai karsia niitä. Joskus kysymys voi olla sellainen, että sinulla ei ole juurikaan kerrottavaa aiheesta, sinulla ei ole kokemusta tai näkemystä, tai sitten se on sinulle jotenkin muuten vaikea. Mielestäni se on täysin ok, kun on kyse aitojen näkemysten löytämisestä!

    Pandemian vuoksi olimme etätilassa ja nauhoitimme keskustelut Teamsilla. Tämä itse asiassa helpotti asiaa, koska meidän ei tarvinnut ajatella aikataulujamme fyysisen läsnäolon näkökulmasta. Sovimme myös, että jokainen haastateltava voi päättää, olisiko kameran käyttö hyödyllistä. Joissakin keskusteluissa pidimme kamerat päällä ja toisissa emme. Minun itseni on esimerkiksi usein helpompi muotoilla vastaukseni ollessani liikkeessä, koska minulla on tapana käsitellä asiaa puhuessani, ja muiden osallistujien voi olla outoa seurata sitä videon kautta. Joskus osallistuin nauhoituksiin kylpyhuoneestani, koska se oli hiljaisin paikka naapuruston rakennustyömaan melun vuoksi! Näille asioille naureskelimme makeasti nauhoitusten lomassa.

    Editoidako vai eikö editoida, siinä pulma

    Editoinnin on täytynyt olla hankalaa Raisalle, koska hyppäsimme keskusteluihin melko vapaasti, vaikka meillä oli mielessämme tiettyjä kysymyksiä. Mutta tiedät varmaan, mitä tapahtuu, kun tunnet paloa johonkin aiheeseen: unohdat vain, että puhettasi nauhoitetaan ja siinä tulee keskeytettyäkin puolin ja toisin, kun mieleen tulee uusia ideoita ja dialogi vain virtaa.

    Raisa opetteli käyttämään Adobe Auditionia. Se vaati hieman vaivaa, mutta hän sanoi, että tämä oli myös virkistävin työtehtävä, joka hänellä oli ollut vähään aikaan. Hän editoi nauhoituksiamme: poisti ylimääräisiä osia ja ääniä, pitkiä taukoja ja joitakin asioita, jotka halusimme jättää pois, vähensi kohinaa ja sääti esimerkiksi äänenvoimakkuutta. Emme halunneet tehdä liikaa editointia pitääksemme keskustelut ja tarinat aitoina.

    Lopuksi hän loi kokonaisen jakson, johon hän sekoitti podcastin johdantosanat ja omia tunnariääniämme. Ne olivat tuulahdus menneisyydestä: pari vuotta sitten eräs musiikillisesti lahjakas kollegamme Henry oli nauhoittanut huuliharppumusiikkia erästä suunniteltua podcastia varten. Se ei koskaan nähnyt päivänvaloa, mutta hän antoi heti luvan äänien käyttöön nyt.

    Kun Raisa oli saanut jakson editoinnin valmiiksi, me osallistujat saimme mahdollisuuden kuunnella sen ennen julkaisua. Ja kyllä, kuten aina, olihan se hieman tuskallista kuunnella omaa ääntään ja sanavalintojaan, mutta me kaikki päätimme olla editoimatta enempää ja jopa jättää mukavia hupipätkiä nauhoille. Siitäkin huolimatta, että se sai meissä esiin myös hieman epävarmuutta ja hermoilua. Ei ole koskaan helppoa altistaa itsensä muiden ihmisten näkemyksille ja mahdolliselle kritiikillekin, vaikka kuinka paljon olisit yrittänyt harjoitella sitä!

    Hiljaa hyvä tulee

    Emme lähteneet tekemään podcastimme julkaisusta suurta show’ta. Annoimme ohjelmalle nimeksi Jutulla johtajuudesta ja loimme lyhyen aloitusjulkaisun intramme pääsivulle. Aloitimme julkaisemalla yhden jakson, tarkoituksenamme saada yksi uusi jakso saataville joka viikko.

    Luulen, että tavoittelimme pääasiassa kitkan vähentämistä ja yleisön kasvattamista vähitellen. Aiheen pitäminen elossa uudella sisällöllä viikoittain kuulosti tavalta saada lisää kuuntelijoita, mutta aika näyttää, kuinka onnistumme. Emme tiedä vielä, koska sarja on kesken. Meillä oli muutamia muitakin ideoita lanseerauksen tueksi, kuten keskusteluhetkiä teemojen ympärillä, mutta toistaiseksi ja pandemian vuoksi ne odottavat mahdollista toteutumistaan.

    Toivon nyt, että työntekijämme löytävät podcastit ja niihin liittyvän sisällön, että he kuuntelevat, reflektoivat ja keskustelevat teemoista kollegoidensa kanssa. Toivottavasti teemat tuntuvat sellaisilta, että ihmiset haluavat lähteä mukauttamaan niitä oman työyhteisönsä kannalta toimivalla, suorituskykyä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta edistävällä tavalla. Minulle tavoitteena on tyypillisesti ymmärtää viitekehys ja sitten muokata sitä niin, että siitä on apua; suoran pelikirjan käyttäminen on harvoin järkevää tai hyödyllistä, koska työkonteksti ja -tilanteet vaihtelevat.

    Tiedän, että usein on helppoa keskittyä numeroihin ja johtaa numeroiden kautta. Voi olla vaikeampaa sijoittaa lisäksi aikaa ja vaivaa ihmisyyden ja monimuotoisuuden ymmärtämiseen ja sen ymmärtämiseen, miten me ihmiset toimimme, erityisesti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Numeroihin keskittymistä olemme tehneet pitkään, eikä ympärillämme oleva yleinen kertakäyttökulttuurikaan varsinaisesti auta meitä omistamaan aikaa tietoiseen hetkessä ja tilanteessa olemiseen.

    Tällä kertaa ratkaisumme oli yrittää tehdä yksilöiden oppimisesta ja uudelle sisällölle altistumisesta helppoa. Tällaisia ”blogeja” voi kuunnella itselleen sopivassa hetkessä. Se on helppo alku, ja sitten voit itse keksiä tavan viedä aihetta eteenpäin työelämässäsi ja kollegojesi kanssa. Se heittää pallon sinulle – pysytkö paikallasi vai siirrytkö eteenpäin?

    Tania

    ”Minulla on monimuotoinen työtausta ja koen sen isoksi rikkaudeksi. Olen nähnyt ja päässyt kokemaan monenmoista ja se oppimismatka jatkuu yhä. Omiin toimintatapoihini on onneksi tarttunut paljon asioita ympärillä olleiden ihmisten myötä ja siitä olen kiitollinen. Minulle on tärkeää aitous, yhdessä tekeminen asemat ja tittelit unohtaen, keskustelu ja kuuntelu (kyllä, tuossa on minulla alati oppimista…), ajattelun ja sitä kautta tulosten laadullistaminen. Hoksaaminen ja hoksauttaminen, rohkeasti hämmästellen, vie pitkälle tässä muuttuvassa maailmassa.”

    Kirjoittaja

    Tania Jarrett

    LinkedIn

    Haluaisitko kuulla lisää instalaisista ja Instan kulttuurista?

    Tutustu uratarinoihimme

    Lue lisää